Ei edasi ega tagasi

Leila, see müstiline kass, kellele loodus (ja ema Trini) on kaasa andnud loomuse, milles inimesega sõbrustamine puudub. Suhe inimesega taandub ainult tema ärakasutamisele. Inimese käest saab süüa. Inimese voodis on hea magada, eelkõige siis, kui ta ise sealt puudub, aga kõige parem, kui ta on just tõusnud ja ase veel soe on. Inimene kütab ahju, mille peal ja kõrval on hea põõnata. Kahju, et ta ei tee seda aastaringselt. Kahju, et suvel vannitoa põrandaküte ka jahedamaks keeratakse.
Inimese võib ära kannatada, kui ta pettusega sülle krabab, et küüsi lõigata või vägisi pai teha. Mingil juhul aga ei tasu inimest asja ees, teist taga endale lähedale lasta. Tuleb ära minna, ka sügavas unes tuleb märgata, et oht on lähedal.

Nii on. Mina ei usu, et siin hoiukodus Leila enam muutub. Mina ei oska selle heaks või jaoks midagi rohkemat teha. Võib-olla kodus, kus ei ole teisi kasse või on neid vähem, aga ma arvan, et tema iseloom ongi selline, sellisena tuleb teda võtta ja armastada. Mulle ei ole see raske, aga mina olen ju ajutine. Mis sellest et pikaajaline ajutine.
Ka pildile jääb ta teistest harvem, sest noh, ta läheb ju pildi seest ära. Tükk tagaajamist ja passimist on temaga, et midagigi saada ja ka siis on ettevaatlikkus igast tema asendist ja pilgust näha.
Suur soojalemb on ta tõesti. Kui ahi on äsja köetud, siis leiab ta tihti kassivoodist või ahju otsast. Vannituba on tagavaravariant, aga seal ta teab, et ma võin ta kätte saada ja esimesel võimalusel põgeneb.


Siin aga ta passib, ja sõbrad ka, kas ma ehk ei unusta kotist välja ripakile kõrvaklappide juhtmepundart, närimiseks.

Ilus on ta ju küll. Väga.

Advertisements

6 responses

  1. Kiitos! En halua edes kokeilla sitä käännöstä 🙂
    Leila on kehittynyt “väärään suuntaan”. Hän kehräsi ihmiselle viimeksi pienenä kissanpentuna, aikuisena – ei missään nimessä. Ei halua, että häntä kosketaan. Mulla ei ole koskaan ollut selliaista tapausta ja en osaa enää tehdä asialle mitään. Toivon, että löytyy joku, jolle hän kelpaa sellaisenaan, vaikka ystäväksi toiselle kissalle.

  2. Kaikki ei ole sylikissoja 🙂 Lula on ollut meillä melkein 9 vuotta, ei vieläkään halua että kosketaan. Muista kissoista tykkää eikä stressaa ihmisiä, mutta ei silti luota ihmisiin. Ollaan yritetty kaikkea muuta paitsi pakottamista. Joku sanoi että pitää vain pakottaa olemaan sylissä, mutta en halua stressata pakottamalla. Lula on kissa jota voi katsoa mutta ei koskea.

    Meiltä on kysytty eikö oltaisi voitu vaihtaa Lulaa toiseen kissaan, sellaiseen joka luottaa ihmisiin. Ei ole tullut mieleenkään! Lula on ihana sellaisena kuin on – vaikka ei voidakaan koskea.

    Haluan uskoa, että kaikille on oma koti jossain.

Lisa kommentaar

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Muuda )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Muuda )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Muuda )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Muuda )

Connecting to %s